Kiitos vuodesta 2017!

Kiitämme kaikkia vuodesta 2017 toimintaamme osallistuneita, tukijoita ja yhteistyökumppaneita nuoren Anna Koskenheimon kirjoituksella!

Toiminnanjohtaja Petra Kerkkä lomailee ajalla 20.12.2017-7.1.2018 ja projektityöntekijä Elina Nummela ajalla 19.12.2017-7.1.2018. Kiireellisissä asioissa voitte ottaa yhteyttä toiminnanohjaajaan, Tiia Häyrinen gs. 045 615 2373 ohjaajat.lahti@4h.fi

Nähdään vuonna 2018!

t, Lahden 4H-yhdistys ry

Tulkoon joulu

Liekki avaa joulukalenterinsa kolmannentoista luukun. Siellä on piparkakkutalon kuva. Hän tarkistaa lehdestä, onko voittanut arvonnassa. Ei vielä tänään. Mutta vielä yksitoista luukkua on avaamatta, eli yksitoista mahdollisuutta on jäljellä. Liekki katselee piparkakkutalon kuvaa ja päättää, että isona hän rakentaa piparkakuista kokonaisen linnan. Tai ainakin joulukirkon.

Liekki on yhdeksänvuotias. Nyt on siis hänen kymmenes joulunsa. Liekki on joskus yksinäinen, ja jouluisin se tuntuu erityisen ikävältä. Liekki ei pidä synttäreitä tai kutsu kavereita kotiin, koska kotona ei ole mehua tai pipareita eikä Liekillä ole paljoa leluja. Liekillä ei myöskään ole äitiä, joka voisi ostaa mehua. Liekki asuu isänsä kanssa kahden, koska Liekin äiti asuu taivaassa. Liekki rakastaa joululauluja, koska niissä puhutaan usein taivaasta.

Kun Liekki kuuntelee joululauluja, hän muistaa äidin lämpimät kädet ja rakastavat silmät. Silloin Liekillä on samaan aikaan surullinen ja hyvä olo – sitä kutsutaan kaipaukseksi.

Liekin isä ei pysty ostamaan joululahjoja. Joskus Liekin kotona käy kuitenkin ystävällisiä tätejä ja setiä, jotka kysyvät mitä Liekille kuuluu. Tuntuu hyvältä, kun joku kysyy sitä. Viime jouluna Liekki sai niiltä joululahjan. Se oli barbi, eikä Liekki yleensä leiki barbeilla. Siitä lelusta tuli kuitenkin Liekille hyvin rakas. Liekki ei uskalla sanoa mitään, mutta salaa hän toivoo saavansa niiltä joululahjan tänäkin vuonna.

Koulussa tapahtuu aina kaikkea ihanaa ennen joulua. Kaikkien muiden mielestä luokan joulukalenteri on nolo ja tyhmä, mutta Liekki rakastaa sitä. Jokainen saa vuorollaan avata yhden luukun siitä. Liekin vuoro ei ole vielä tänä vuonna tullut, mutta hän odottaa sitä innolla. Viime vuonna Liekki sai ihanan kimaltelevan lyijykynän. Hän on säästänyt sitä, jotta kimalle ei häviäisi teroittamisen mukana. Nyt Liekillä on penaalissa aina kaksi kynää: keltainen tavallinen lyijykynä ja kimaltava violetti lyijykynä. Kimaltavalla hän kirjoittaa aina nimensä, että se näyttäisi kauniimmalta.

Iloisin hetki ennen joulua on kuitenkin se, kun Liekin luokka lähtee joulukirkkoon. Kirkossa on jouluisin kaunista, ja Liekki saa laulaa yhdessä muiden kanssa. Silloinkin Liekki on yhtä aikaa iloinen ja surullinen. Liekki haluaisi äidin jouluksi luokseen, mutta taivaasta ei voi lähteä kotiin. Liekki on kuitenkin tietää, että äiti juhlii joulua taivaassa, ja haluaisi Liekin olevan iloinen. Äiti halusi aina Liekin olevan iloinen.

Erityisen paljon Liekki rakastaa sellaisia lauluja, joissa kaikki voivat laulaa mukana. Liekin sydämeen tulee lämmin tunne, kun kaikki laulavat yhteen ääneen. Silloin häntä välillä vähän myös itkettää, mutta hän ei ole varma, miksi.

Viime vuonna, hieman ennen joulua, Liekki kävi luokkansa kanssa kotieläinpuistossa. Siellä jokaisen eläimen tarhan porttiin oli kiinnitetty havunoksista tehty kaunis kranssi. Liekki painoi kranssin kuvan tarkkaan mieleensä ja askarteli sellaisen kotona. Se oli vähän vaikeaa, koska kotona ei ollut rautalankaa. Kuvaamataidon tunnilla Liekki laittoi taskuunsa vähän punaista kimalletta, ja liimasi sen kotona kranssiin. Isä sanoi, että se oli hieno. Liekki laittoi sen huoneensa oveen ja ripusti siihen kulkusen. Liekki leikki sen olevan joulukuusi. Aattoyönä isä oli laittanut oven eteen pienen suklaapukin. Se oli Liekin mielestä ihana joulu.

Lucian päivänä koulussa on aina kulkue. Liekin isä ei tiedä, kuka pyhä Lucia on, mutta Liekki kuuli siitä koulussa ja kertoi isälle. Isä sanoi, että Liekistä tulee varmasti vielä joskus Lucia-neito. Liekkikin toivoo sitä kovasti. Hänen koulussaan Lucia-neidot ovat aina koulun vanhimpia, joten Liekki joutuu odottamaan vielä monta vuotta. Hän kuitenkin rakastaa kulkueen katselua. Liekistä tuntuu aivan siltä kuin enkelit olisivat laskeutuneet maan päälle.

Joululomien jälkeen Liekki usein ihmettelee kavereidensa juttuja. Jotkut valittivat, kun uusi puhelin oli muuten hyvä, mutta sen kansi olikin kultaa eikä hopeaa. Yksi hänen kaverinsa sanoi, että joulu oli huonoin ikinä, kun hän oli saanut viisitoista lahjaa ja pikkuveli sai seitsemäntoista. Silloin Liekki on hiljaa ja miettii barbiaan, jonka pakettiin oli unohtunut marketin punainen alennustarra. Joka tapauksessa hän oli lahjastaan ylpeä ja iloinen. Joku oli kuitenkin muistanut hänet!

Jouluaattona Liekki on isänsä kanssa kahdestaan kotona. He lämmittävät kaupan valmista riisipuuroa ja katselevat elokuvia. Jos isä ei ole pystynyt ostamaan riisipuuroa, he syövät kaurapuuroa. Sekin on ihan hyvää.

Liekki on ymmärtänyt, ettei joulu tarkoita kalliita lahjoja ja valtavaa herkkupöytää. Joulu tarkoittaa jokaiselle vähän eri asiaa. Liekin mielestä silloin on ihaninta katsella tähtiä, tehdä lumeen suojelusenkeleitä ja sytyttää kynttilä haudalle. Sen liekki on niin kirkas, että se näkyy taivaaseen asti.

Kirjoittaja: Anna Koskenheimo